Elä unelmiasi asijantuntija-artikkelisarja osa 1, Jatko

Leila Jekunen

Johtamisen vaikutus ei näy vain työpaikalla

Johtamisen vaikutukset eivät pääty työpäivän viimeiseen kokoukseen.

Ihminen ei vaihda persoonaa, hermostoa tai elämäntilannettaan työpaikan ovella. Työssä koettu kuormitus kulkee mukana kotiin. Samoin onnistumisen kokemukset, turvallisuuden tunne ja kokemus siitä, että oma työ on hallittavissa, voivat vahvistaa hyvinvointia myös työpäivän ulkopuolella.
Siksi työhyvinvointia ei voida tarkastella irrallisena osana ihmisen muuta elämää.
Kun työpäivät ovat jatkuvasti kiireisiä, päätöksiä tulee enemmän kuin niitä ehditään käsitellä, tavoitteet muuttuvat nopeasti ja palautumiselle jää liian vähän tilaa, seuraukset eivät välttämättä näy heti.
Ihminen voi edelleen suoriutua.
Hän voi pitää kiinni tavoitteista.
Vastata viesteihin illalla.
Ottaa vielä yhden tehtävän.
Joustaa.
Kantaa vastuuta.
Ja näyttää ulospäin täysin toimintakykyiseltä.
Juuri tästä syntyy yksi johtamisen vaikeimmista haasteista.

Kuormitus ei aina näytä kuormitukselta

Moni kuormittunut työntekijä ei ensimmäisenä sano olevansa kuormittunut.
Sen sijaan hän alkaa tehdä hieman pidempää päivää.
Nukkua hieman huonommin.
Lyhentää taukoja.
Siirtää liikunnan myöhemmäksi.
Vastata työviesteihin vapaa-ajalla.
Luopua asioista, joista aikaisemmin sai energiaa.
Yksittäisenä muutoksena mikään näistä ei välttämättä vaikuta merkittävältä.
Ongelma syntyy, kun niistä muodostuu uusi normaali.
Silloin organisaatio saattaa edelleen näyttää tehokkaalta, vaikka ihmisten käytettävissä oleva energia on vähitellen pienentynyt.
Tämä on myös syy siihen, miksi pelkkä sairauspoissaolojen seuraaminen ei riitä kertomaan työyhteisön todellisesta tilanteesta.
Poissaolo on usein näkyvämpi seuraus.
Sen edeltävä kehityskulku on paljon vaikeampi havaita.

Johtamisen sokeat pisteet

Johtamisen kannalta kiinnostavinta ei ehkä olekaan se, mitä organisaatiossa tapahtuu näkyvästi.
Kiinnostavampaa on se, mitä tapahtuu hiljalleen.
Mitä ihmiset tekevät, vaikka heidän ei pitäisi joutua tekemään?
Mitä he jättävät tekemättä, jotta pystyvät selviytymään työpäivästä?
Missä kohtaa tehokkuudesta tulee jatkuvaa suorittamista?
Milloin sitoutumisesta tulee rajattomuutta?
Ja milloin vastuunotto alkaa tarkoittaa sitä, että ihminen kantaa yksin enemmän kuin hänen pitäisi?
Näitä kysymyksiä ei ratkaista yhdellä hyvinvointipäivällä, liikuntasetelillä tai palautumisvinkillä.
Ne liittyvät siihen, miten työ on suunniteltu, miten tavoitteita asetetaan, miten päätöksiä tehdään ja millaista käyttäytymistä organisaatiossa palkitaan.
Siksi myös johtamisen kehittämisessä tarvitaan laajempi näkökulma.
Ei vain kysymystä siitä, miten ihminen jaksaa työssään, vaan myös kysymystä:

Millainen johtaminen tekee hyvästä suorituksesta kestävää?

Tämä kysymys vie meidät lähemmäksi johtamisen todellista vaikutusta.
Sillä organisaatio ei tarvitse ihmisiä, jotka pystyvät venymään loputtomasti.
Se tarvitsee ihmisiä, jotka pystyvät suoriutumaan hyvin, palautumaan ja säilyttämään toimintakykynsä myös pitkällä aikavälillä.
Ja juuri tässä kohtaa johtaminen, terveys ja organisaation menestys alkavat liittyä toisiinsa tavalla, jota ei voida enää tarkastella toisistaan erillään.